Kiehtova kulttuuriseutu tahdittaa kulkijoita

Vieraileva Blogisti Veikko Valkonen kertoo Tuusulanjärven maratonreitin kulttuurista!

Tuusulanjärven Rantatiellä pitäisi edetä maltilla, sen verran tiuhassa on tien varrella eri alojen taiteilijoiden koteja, asuinpaikkoja ja elettyä elämää. Maratoonarit pääsevät onneksi toisen kierroksen pikauusintaan.

Nykyinen maakuntajärvemme Tuusulanjärvi imi puoleensa 1900-luvun alussa, suomalaisen korkeakulttuurin nousun aikoihin, runsaasti luovan taiteen tekijöitä. Lisäksi heidän luonaan kyläili värikästä kulttuuriväkeä. Pääradan ensimmäisen pätkän valmistuttua yhteys Helsinkiin tuli helpommaksi.

Hyrylään ensimmäinen varuskunta perustettiin Venäjän vallan aikana. Yhdessä sen aikaisessa kasarmissa on nykyään Taidemuseo Kasarmi. Suomalainen hevosvetoinen kenttätykistö aloitti täällä 1918. Myöhemmin alueella toimi Ilmatorjuntarykmentti, kunnes varuskunnan toiminta joitain vuosia sitten siirrettiin puolustusvoimien muihin yksiköihin.

Maratonreitti nousee runsaan kilometrin alkumatkan jälkeen Rantatielle. Kauempana vasemmalla järven rannalla häämöttää Tuusulan puinen kirkko. Kirkkopihan hautausmaalla ovat mm. Aleksis Kiven ja Pakka Halosen haudat. Kirkon lähinaapurissa ovat Työläiskotimuseo sekä entinen Kunnallisopisto, joka nykyisin toimii Gustavelundin kokoushotellina.

Golf-kentän kupeessa Krapihovi puistomaisine pihapiireineen on suosittu ravintola, jonka pihan perällä pyörii kesäisin teatteri. Talon navetasta tuli hotelli. Krapilta Keravan keskustaan ja asemalle on noin 3 kilometrin matka.

Muutaman minuutin päästä museotien oikealla puolalla on runoilija J.H. Erkon koti, Erkkola. Sen suunnitteli taiteilija Pekka Halonen. Erkkolassa pidetään nykyään pienimuotoisia konsertteja. Heti kohta vasemmalla, suurten kuusten katveessa nököttää kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven piskuinen kuolinmökki. Viimeiset vuotensa hän asusti näillä seuduilla.

Kuin Onnelan kaukainen maa
Niin kimmeltää ihana kunnas;
Ja sinnepä lentäisin impeni kanssa
Siivillä läntisen.
(Aleksis Kivi)

Muutaman sadan metrin päässä vasemmalla, hieman tiestä kauempana on kokoushotelli Onnela, joka aikaisemmin oli näkövammaisten kuntoutuskeskus. Sitä ennen se toimi täysihoitolaitoksena. Sen Impivaara-rakennuksessa asusti mm. liikkuvasta ja värikkäästä elämästään tunnettu runoilija Eino Leino.

Pikkasen matkan päässä oikealla on Lottamuseo. Se on kopio, sillä alkuperäinen rakennus paloi poroksi aprillipäivänä 1947. Sen rakennutti huvilakseen 1800-luvun puolivälissä senaattori Viktor von Haarman. Myöhemmin tämä Syvärannan huvila toimi suomalaisten lehtimiesten lepokotina, jonka tunnettuja asukkaita olivat mm. Eino Leino, Uuno Kailas, Olavi Paavolainen ja Einari Vuorela. Boheemi Leino ei talossa viihtynyt tiukkojen järjestyssääntöjen vuoksi. Siksi hän muutti äsken ohitettuun Onnelaan.

Lottamuseon kanttiini kesäterasseineen on suosittu taukopaikka, jonka kahvikupponen, korvapuusti ja radiosta kuuluva rahiseva sota-ajan musiiki ovat klassikkoja. Tällä kerralla se jäänee väliin. Kaija Koo lähiseudulta pistäytyy usein täällä.

Hän kulkevi kuin yli kukkien
hän käy kuni sävelten siivin,
niin norjana notkuvi varsi sen;
kun vastahan vaiti ma hiivin.
(Eino Leino)

Parin pienen mutkan jälkeen vasemmalla on Tiilikanojan funkkistalo. Se on nyt Helsingin seurakuntayhtymällä. Oikealla lauta-aidan takana on kirjailija Laila Hirvisaaren nykyaikaisemmalta näyttävä koti.

Loivaa alamäkeä rullaten edessä avautuu sotahistoriallisen Taistelukoulun alue. Siinä toimi aikoinaan Suojeluskuntien Päällystökoulu. Sotien jälkeen siinä jatkoi puolustusvoimien päällystökoulutukseen erikoistunut Taistelukoulu.

Sen jälkeen pellon takana vasemmalla häämöttää Halosenniemi, taiteilija Pekka Halosen koti- ja ateljeetalo rantasaunoineen ja ryytimaineen. Se on upealla paikalla niemen kärjessä. Nyt se on suosittu museo, jonka ateljeessa on välillä pienimuotoisia musiikki- ja teatteriesityksiä. Kannattaa pistäytyä – ehkä erikseen.

Kerrotaan, että Pekka Halonen piti yhteyttä parin kilometrin päässä asuvaan Eero Järnefeltiin sovitulla koodikielellä valolyhtyä heiluttamalla.

Viimeistään näillä seuduilla vastaan saattaa hölkätä juoksuharrastuksestaan tunnettu Erkki Tuomioja, jonka suvun vapaa-ajan asunto on kuusiaidan takana, järven rannalla.

Maalaiskyläidyllin jälkeen alamäessä voi katseen hetkeksi nostaa etuoikealle. Siellä noin 1 km:n päässä korkealla mäellä seisoo Pekka Halosen akatemia, entisen kansanopiston tiloissa toimiva taidealan opisto. Moni nuori taiteilijamme on hakenut sieltä vauhtia luomistyölleen.

Ylitämme Tuusulan ja Järvenpään rajan kohdassa, jossa järvi on lähimpänä. Sen kunto on kohentunut ja oli mm. koko viime kesän uintikelpoinen. Oikealla mäellä näkyy Kallio-Kuninkalan päärakennus. Paikka on nykyään Sibelius-Akatemian kurssikeskus.

Muutaman sadan metrin jälkeen vasemmalla kuusiaidan takaa vilahtaa taiteilija Eero Järnefeltin kotitalo, Suviranta. Talossa asustaa ja historiallista perinnettä vaalii hänen tyttärenpoikansa Juhani Kolehmainen perheineen. Heti Suvirannan jälkeen vasemmalla avautuu Seurakuntaopiston laaja ja kaunis kampusalue.

Sitä varten kansa nyt kilvan käy
Isänmaallensa uhraamaan,
Valon liedellä nuoriso valmistuu
Toivon-aikoja ohjaamaan.
(J.H. Erkko)

Oikealla pellon takana honkaisella mäellä huokuu reitin kuuluisin paikka, Aino ja Jean Sibeliuksen Ainola, joka valmistui vuonna 1904. He perheineen asuivat siellä loppuelämänsä, Jean vuoteen 1957 ja Aino kymmenisen vuotta pidempään. Ennen Ainolan valmistumista Sibeliukset asuivat nelisen vuotta Keravalla, josta oli luonteva polku- ja kylätieyhteys Ainolaan.

Tätä yhteisöä täydentää heti vasemmalla pilkistävä Ahola, kirjailija Juhani Ahon koti. Hänen puolisonsa Venny Soldan-Brofeldt oli tunnettu kuvataiteilija. Juhani oli viriili mies. Pihapiirissä nimittäin asui myös Vennyn sisar Tilly ja Juhanilla oli lapsia molemmille.

Tässä kohdin Rantatie alkaa päättyä ja loivaa alamäkeä laskeudutaan järven toiseen päähän, Järvenpäähän. Etuvasemmalla loistaa korkea keltainen pylväikkö. Se ei ole Mac Donaldsin maamerkki, vaan Suomen suurin julkinen veistos Kolmisointu. Sen loi teksasilainen Rolf Westphal. Hitsaukset tehtiin Wärtsilän Järvenpään pajalla.

Nyt käännytään järven toiselle puolelle ja tie kulkee hieman kauempana rannasta. Heti vasemmalla on Järvenpään taidemuseo. Parin kilometrin päässä, Vanhankylänniemessä on vielä yksi merkkipaikka: akateemikko Joonas Kokkosen Villa Kokkonen. Sen suunnitteli toinen akateemikko, Alvar Aalto. Nykyään paikassa pidetään pienimuotoisia konsertteja. Kokkonen oli 1900-luvun arvostetuimpia taidemusiikin säveltäjiä. Järvenpään kuuluisa Puisto-Blues pidetään tällä alueella.

Jyrkän alamäen jälkeen ollaan taas Tuusulassa. Oikealla peltojen takana on ollut Paavo Väyrysen pieni tila. Paavo on monen lajin taitaja, jonka repertuaariin on kuulunut myös lausunta ja teatteri.

Halki orastavien kevätpeltojen edetään Tuusulan kuntakeskukseen Hyrylään.

Maalissa itse kukin voi huokaisten onnitella itsekään ja hihkaista Aleksis Kiven sanoin ”minä elän”.

Kiitokset matkaseurasta!

Veke, Veikko T. Valkonen

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s